GUN RECORDSIN ja tuottaja Siggi Bemmi olivat riidoissa, joten Kyyrialle piti etsiä uusi tuottaja. Silke neuvotteli alkusyksystä 1997 levy-yhtiön kanssa levytysbudjetista, mutta koska Kyyrian rahakirstu oli tyhjä, yhtiö tarjosi maksimissaan vain sopimusennakon mukaista 25 000:n Saksan markan budjettia.
Summa oli tuohon aikaan todella pieni levyn tekemiseen. Suomessa äänittämistä harkittiin myös, kunnes Silke sai tarjouksen vanhalta tutultaan Bernd Burgdorfilta, joka asui Yhdysvalloissa. Alun perin Saksasta kotoisin oleva Burgdorf työskenteli San Franciscon Hyde Street -studiolla ja oli ehtinyt tehdä nimeä työskenneltyään muun muassa Green Dayn ja Jello Biafran kanssa.
Mikael neuvotteli manageri Silken kanssa siitä, olisiko heillä ylipäätään rahaa levyn tekoon ulkomailla. Silke vakuutti, että rahat riittävät sekä äänityksiin että asumiseen, joten Kyyrian jäsenet unohtivat nopeasti pettymyksensä Saksan kuvioista. Amerikka oli heille uusi markkina ja todellinen mahdollisuuksien maa.
SAN FRANCISCO on monille musafaneille tuttu hippiaatteen keskus 60-luvulta. Vuosikymmenet ovat jättäneet kaupunkiin jälkensä. Yhdysvaltain poliittisen rakenteen ja sosiaaliturvan puutteen takia kaduilla näkee edelleenkin paljon kodittomia sekä muuten vain rähjääntyneitä hippejä ja muita syrjääntyneitä, joiden kulta-ajat olivat olleet 60-luvulla.
Kyyria lensi toivoa täynnä marraskuussa 1997 San Franciscoon. Tuottaja Bernd Burgdorf oli sovitusti heitä vastassa kentällä tila-auton kanssa. Muusikot katselivat ikkunasta Amerikan huikeita maisemia, kun Bernd kysäisi, missä päin he asuvat. Bändi oli ällikällä lyöty, sillä he olivat olettaneet, että Berndillä olisi heille asunto valmiina. Bernd sanoi sopineensa levy-yhtiön kanssa vain studiobudjetista ja omasta palkastaan, joka riitti juuri ja juuri levyn tekemiseen, mutta asumispaikasta ei ollut mitään puhetta.
Kaduille ei ollut jääminen, joten hätäratkaisuna Kyyrian jäsenet ajettiin halvan Euro-hostellin pihaan, jossa he yöpyisivät, kunnes asia saataisiin selvitettyä. Tämä oli bändille pienoinen järkytys, sillä he asuivat kerrossängyissä neljän hengen huoneissa.
Mikael soitteli kiivaasti Saksaan manageri Silkelle, joka lupasi selvittää asiaa, mutta majoitusasiaan ei vain tullut tolkkua. Mikael syytti tästä katastrofista lähinnä itseään, sillä hän ei ollut selvittänyt kunnolla asioita levy-yhtiön kanssa vaan oli luottanut siihen, että kaikki oli hoidettu valmiiksi.
Reissuun varattu bändikassa ja muusikoiden henkilökohtaiset säästöt hupenivat kovaa vauhtia. Pelastajaksi löytyi Sanden vanha koulukaveri Timo Snellman, joka oli samaan aikaan lomalla San Franciscossa. Pienoisen mesenaatin roolin ottanut Snellman lainasi bändille rahaa ruokaan ja muihin elinkustannuksiin, jotta he saisivat maksettua hostellilaskunsa.
KYYRIA TREENASI ensimmäisen viikon yhdessä tuottajansa kanssa keskustan vaatimattomalla treenikämpällä. Sanoituksia kirjoitettiin kielikylvyn keskellä tuottajan avustuksella, minkä jälkeen koko revohka muutti pienempään meksikolaislähiöön nimeltä San Rafael, joka sijaitsi vuorokauden ajasta riippuen noin 35-50 minuutin ajomatkan päässä San Franciscosta.
Tuottaja Bernd oli maksimoinut tiukan budjetin ja varannut bändille viikoksi huokean Alpha & Omega -studion rumpujen ja muiden komppiraitojen äänittämistä varten. Laulut ja loput instrumentit tehtäisiin hänen omassa studiossaan.
Muusikot yöpyivät studion lähellä omilla varoillaan halvassa meksikolaismotellissa. Karut olosuhteet ja talouspaineet levy-yhtiön suuntaan aiheuttivat ristiriitoja muusikoiden välille. Kommunikointi loppui, eikä pieniä erimielisyyksiä enää haluttu tai osattu käsitellä. Ennen viattomalta tuntunut vittuilu saatettiin käsittää väärin. Biisien Teosto-oikeuksista kiisteltiin.
Osansa oli varmasti lisääntyneellä kannabiksen tupruttelulla, jota jotkut bändistä polttivat aamusta iltaan, kun taas toiset halusivat pysyä skarppeina. Vaikka erkaantumista tapahtui, paradoksaalisesti musiikillinen kommunikaatio toimi paremmin kuin koskaan.
ALPHA & OMEGA -studion sessiot menivät nappiin. Rummut saatiin talteen vaivatta. Mikaelin muistikuvien mukaan bassot ja kitaratkin äänitettiin yhtä soittoa pohjien kanssa, ja jopa kosketinsoittimet ovat levyllä suurelta osin liveottoja.
Tuottaja Bernd oli tuonut Mikaelille sessioihin oman vanhan ja vahvasti modifioidun Marshall-nuppinsa, jonka rouheasta soundista muodostui tulevan levyn kitarasoundien pääasiallinen ainesosa. Alienin ykköskonetta, Mikaelin mukanaan tuomaa Engl Savagea, käytettiin lähinnä mausteena.
Kun pohjat olivat purkissa, bändi muutti takaisin San Franciscon keskustaan ja majoittui legendaarisen Haight Streetin Easy Goin' -hostelliin. Paikka sijaitsi keskellä vanhoja hippikortteleita ja oli karu, kivikautinen dorm-asuntola, jossa oli kerrossängyt ja käytäväsuihkut.
Muusikot joutuivat jakamaan huoneitaan paikallisten työläisten kanssa ja sosialisoimaan heidän kanssaan aamusta iltaan. Vaikka tämä oli paikoin raskasta, he pääsivät myös kuin vahingossa kiinni monen amerikkalaisen arkeen ja oppivat paljon paikallisesta elämäntavasta.
ÄÄNITYKSET JATKUIVAT Hyde Street -studiossa, jossa tuottaja Burgdorfilla oli oma työhuone. Paikka oli iso rakennus, jossa on useita eri tiloja ja johon tullaan tekemään musiikkia teollisuuden ehdoilla ja kovalla rahalla. Vuonna 1969 perustetussa studiossa oli tehty muun muassa Grateful Deadin, Jefferson Airplanen, Santanan ja CCR:n levyjä. Samaan aikaan muissa huoneissa tekivät töitä muun muassa George Clinton ja Rick Rubin. Chris Isaak oli juuri ollut paikalla.
Siinä missä Saksassa Ville Tuomen laulut olivat jääneet äänitysvaiheessa liian vähälle huomiolle, tuottaja Bernd keskittyi toden teolla laulujen taltiointiin ja laulatti Villeä viikkotolkulla. Iltaisin studiolla pidettiin usein spontaaneja jamisessioita, ja bändi viihtyi mainiosti San Franciscon eloisassa ilmapiirissä. Sessiot etenivät hienosti.
SILLÄ VÄLIN kun Kyyria oli studiossa Yhdysvalloissa, Saksan levy-yhtiössä tapahtui muutoksia. Gun Records perusti uuden alamerkin nimeltä Supersonic, jonka alaisuuteen Kyyriaakin kaavailtiin.
Metallimusiikin uudet tuulet puhalsivat. Crossover oli menneen talven lumia eikä oikein kiinnostanut enää ketään. Waltarikin oli pahassa laskusuhdanteessa 90-luvun puolivälin huippuvuosien jäljiltä. Nu-metallin lisäksi jalansijaa sai myös raskaan musiikin romanttisempi puoli.
Type O Negativen October Rust oli julkaistu elokuussa 1996, ja reilua vuotta myöhemmin, marraskuussa 1997, julkaistiin samankaltaisesta goottiromantiikasta ponnistavan HIMin debyyttialbumi Greatest Love Songs Vol. 666.
HIMistä kohistiin Helsingin musaskenessä todella paljon, ja kun basisti Niku oli vihjannut manageri Silkelle bändistä, tämä hakeutui HIMin keikalle joulukuun 31. päivä vuonna 1997, jolloin olin itsekin töissä HIMin kitarateknikkona. Silke innostui totaalisesti bändin musiikista ja etenkin Ville Valon vetovoimasta, äänestä ja karismasta.
Silke vei HIMin levyn Gun Recordsille ja vakuutti, että tässä on heidän seuraava hittibändinsä. HIM myi Suomessa kultaa, ja Gun Records signasi bändin samoihin aikoihin, kun yhtiön pomo Wolfgang Funk lensi San Franciscoon tapamaan Kyyrian muusikoita ja seuraamaan levyn äänityksiä.
BÄNDI JA WOLFGANG FUNK istuivat pitkän illan Chinatownin kiinalaisessa ravintolassa ja kävivät läpi Kyyrian rahatilannetta ja tulevaisuutta.
Vaikka bändi tiesi olevansa levy-yhtiön suuntaan rajusti miinuksella, he vaativat lisää rahaa sessioihinsa; kitaran kielet, rumpukalvot ja -kapulat, ruoka, majoitukset, kaikki maksoivat. Osuutensa jo äänittäneet Niku ja Kaasu oli jo lähetetty Los Angelesiin, missä he saivat yöpyä ilmaiseksi makuupusseissa Hollywood Xpressiä kuvanneen Harri Haanpään toimistossa.
Wolfgang Funk oli tullessaan vannonut, ettei hän anna enää penniäkään lisää. Kuultuaan mitä bändi oli saanut studiolla aikaan, hän myönsi kuitenkin lisää varoja kulujen kattamiseen. Kyyria sai myös tukea kotimaan ESEK:ilta ja LUSES:ista (nyk. MES). Äänityssessio pääsi jatkumaan ja levy saatiin kunnialla valmiiksi.
KYYRIA VIERAILI keväällä 1998 taas Jyrkissä, jossa heiltä kyseltiin tuolle ajalle ominaisen uteliaana, minkälaista Amerikassa oli ollut. Reissussa rähjääntyneen näköinen ryhmä ei ammattilaisten tavoin puhunut talousvaikeuksistaan mitään, vaan Ville ja Sande kehuivat auliisti levytyssessioitaan ja tulevaa levyään, jolta he esittivät juontaja Micaela Metson kovasti kehuman tunnelmallisen ”Giftin”.
Levy oli julkaisuvalmis, mutta Gun Recordsin organisaatiomuutosten myötä sen julkaisua jouduttiin odottamaan. Bändin jäsenet eivät mahtaneet asialle mitään ja pitivät ensimmäisen lomansa viiteen vuoteen. Kesällä 1998 Kyyria keikkaili Suomen festareilla harkitun vähäeleisesti ja odotti kärsimättömänä levynsä julkaisua ja tulevia pidempiä Euroopan-kiertueita.
Lue artikkelin viimeinen osa
****
