VUONNA 1987 Vaasa ei ollut paras mahdollinen paikka perustaa kansainvälisesti menestyvää rock-bändiä. Tämä oli kuitenkin kitaristi Mikael Vehkaojan unelma. Kuusivuotiaasta musiikkiopistossa soittanut ja viulun ja pianon kautta kitaraan siirtynyt lukiolaispoika oli tutustunut jo ala-asteella kitaristi Juha Leinoon, ja pian kaksikko aloitti jo ensimmäiset bändiviritelmänsä.
Mikael oli alusta lähtien määrätietoinen soittamisensa kanssa. Hän kuuli, että Vaasan lähellä Etelä-Pohjanmaalla asui kitaraseppä nimeltään Jussi Ala-Kuha, jota Mikael ajoi tapaamaan heti saatuaan ajokortin. Mikael näytti Ala-Kuhalle hahmottelemaansa luonnosta linnun muotoisesta kitarasta, ja kun ylioppilaskirjoitusten aika koitti, Mikael sai tarvittavat rahat kitaran teettämiseen. Tästä ”kotkakitarasta” tuli Mikaelin pitkäaikainen ykköskitara ja juuri se soitin, josta monet aikalaiset Mikaelin ja Kyyrian muistavat.
Vaasan ja samalla koko Suomen henkinen ilmapiiri ahdisti kaveruksia. He alkoivat haaveilemaan muutosta ulkomaille, jolloin he rupeaisivat tekemään musiikkia tosissaan.
Kaksikko keksi pyrkiä kanadalaiseen yliopistoon Reginassa, Saskatchewanin osavaltiossa. Jo seuraavana vuonna heitä lykästi ja he lähtivät innokkaina matkaan. Mikael otti kotkakitaransa mukaan, Juha Leino keksi Kyyria-nimen, demoja tehtiin ja joitain keikkojakin soitettiin.
Kahden Kanadassa vietetyn vuoden jälkeen Mikael tajusi, että jos hän haluaisi tehdä musiikkia tosissaan, se ei onnistuisi journalistiopiskelujen ohessa syrjäisessä pikkukaupungissa reservaattien ja uraanikaivosten keskellä.
Kun kaverukset tulivat kesäksi Suomeen, Mikael päätti, ettei hän palaisi enää Kanadaan. Juha sen sijaan halusi jatkaa opintojaan, joten kun hän lähti syksyllä takaisin, Mikael löysi itsensä taas kerran Vaasasta ilman soittokavereita.
JENS CARP oli vaasalainen rumpali, jonka kanssa Mikael lyöttäytyi seuraavaksi yhteen. Tällä kertaa Mikael päätti viedä bändinsä Kööpenhaminaan, josta he lähtivät etsimään muusikoita ja perustamaan uutta Kyyriaa. Muutaman kuukauden sinniteltyään he joutuivat toteamaan, etteivät he löytäneet bändiinsä soittajia.
Mikaelin fanittama Tanskan ylpeys King Diamond esiintyi keskustan ulkoilmatapahtumassa ja kuinka ollakaan, Mikael ja rumpali Jens päätyivät keikan jälkeen samaan baariin bändin kitaristien Andy LaRoquen ja Pete Blakkin kanssa. Mikael marssi rohkeasti suoraan heidän juttusilleen ja kysyi, mistä he löytäisivät bändiinsä hevistä kiinnostuneita soittajia. Yllätyksekseen Mikael kuuli, ettei Tanskassa ollut juurikaan metallista kiinnostuneita muusikoita. LaRoque ja Blakk olivat ruotsalaisia, ja jos soittajia ja skeneä etsisi, Göteborg olisi siihen oikea paikka.
Jens ja Mikael pakkasivat rinkkansa vielä samana iltana ja lähtivät kohti Göteborgia, jossa he asuivat lopulta vuoden verran. Vuoden 1990 loppupuolella sai alkunsa Kyyrian ensimmäinen vakituisempi kokoonpano.
Toiseen kitaraan löytyi Peder Jansson. Bassoon saatiin Hans Johansson, joka oli tuolloin jo kokenut, Biscaya-bändinsä kanssa levyttänyt muusikko. Laulajaksi löytyi klassista musiikkia fanittanut Hans Berggren, jonka Candlemassin Messiah Marcolin -tyylinen teatraalinen laulutyyli miellytti Mikaelia.
Tyylillisesti bändi haki linjaansa. Berggrenin laulun myötä osa kappaleita oli hidasta ja doomahtavaa ilmaisua, mutta mukana oli myös Mercyful Faten ja Mekong Deltan progressiivisesta metallista vaikutteita saaneita sävellyksiä, joissa viljeltiin runsaasti vaikeita tahtilajeja.
Tuohon aikaan heavyskeneä leimasi jaottelu todella tarkkoihin alalajeihin. Mikael vierasti tällaista kategorisointia ja keksi piruuttaan termin ”pornometalli”. Sen kautta hän halusi alleviivata, etteivät he edustaneet mitään metallin alalajia. Mikael ajatteli termin olevan niin typerä, ettei kukaan voisi ottaa sitä tosissaan. Vähänpä hän tiesi.
Valitettavasti Kyyria ei lähtenyt lentoon Göteborgissa, eikä kaupungin ilmapiirikään ollut niin kansainvälinen kuin Mikael oli toivonut. Kitaristi Peder joutui toteamaan Mikaelille, ettei ”suomalaisten” bändi tule koskaan saamaan jalansijaa Göteborgissa. Vähitellen kaikki kuihtui kasaan.
Mikael palasi Jensin kanssa Vaasaan, mutta Ruotsiin jääneet loput bändijäsenet halusivat taltioida ja dokumentoida yhteisen työn hedelmät. Vaasalainen Skog-studion omistaja, sittemmin mikrofonien suunnittelijana maailmanmaineeseen noussut Martin Kantola lainasi studiolaitteita, joiden avulla bändi teki itse ensimmäisen virallisemman demoäänityksensä.
Mikael ja Jens taltioivat osuutensa Vaasassa ja basisti Johanssonkin kävi paikan päällä soittamassa. Laulaja Hans Berggren sen sijaan taltioi omat osuutensa Göteborgissa, ja näin Kyyrian ensimmäinen demo oli valmis.
ESSENCE OF DUST -demon kannet tihkuvat kreikkalaismytologiaa kaunista Kyyria-logoa myöten. Soundeiltaan suhteellisen heppoisen nauhan A-puolelta löytyvät kappaleet ”Avalanche Anthem”, ”Hallucinogetic Toreador” ja ”Anchorite”.
B-puoli oli pyhitetty kunnianhimoiselle ”The Sleeper Awakens” -teokselle, jonka pitkät instrumentaaliosuudet kuulostavat 2020-luvulla todella epäkaupalliselta taideheavyprogelta.
Vuoden 1991 demonauhan hätkähdyttävintä antia on laulaja Berggrenin persoonallinen laulutyyli ja toki Mikaelin säveltämät monipolviset kappaleet. Nauhan avaava ”Avalanche Anthem” kuultaisiin myöhemmin vielä Kyyrian debyyttilevyllä, mutta kappale oli jo saanut demolla muotonsa sanoja, melodioita ja rakennetta myöten.
Mikaelin kunnianhimo kasvoi ja hän koki tarvitsevansa ympärilleen kovempia muusikoita. Rumpali Jens Carpin motivaatio puolestaan alkoi hyytyä. Kaksikko oli asunut vuoden ajan romukaupan yläkerrassa huoneessa, jossa ei ollut keittiötä tai edes suihkua. Jens halusi jäädä Vaasaan.
Syksyllä 1991 Mikael oli kahden vaiheilla. Pitäisikö hänenkin palata Juha Leinon kanssa Kanadaan opiskelemaan, vai jatkaa muusikon uraansa. Jälkimmäinen vaihtoehto kiinnosti nuorta miestä enemmän, joten Mikael lähti tällä kertaa yksin matkaan nipullinen demonauhoja laukussaan ja määränpäänään Helsinki.
TÖÖLÖN RAVINTOLA OSTROBOTNIAN yläkerrassa torstaisin järjestetty Spandau-klubi oli 90-luvun alun Helsingissä se paikka, jossa heavymuusikot saattoivat tavata hengenheimolaisiaan. Se oli myös ainoa säännöllinen klubi, joka oli pyhitetty raskaammalle musiikille.
Matalassa ja ahtaassa luolamaisessa sokkelossa paikalla olivat kaikki tuon ajan mahdolliset skenehahmot, kuten Antidoten, Waltarin, Corporal Punishmentin, Hybrid Childrenin ja Amorphiksen soittajia. Spandaussa hengasi tiuhaan myös Mika ”Kaasu” Karppinen, joka lauloi ja soitti kitaraa thrash-metalbändi Dementiassa ja rumpuja hardcore-bändi Valvontakomissiossa.
Mikaelkin löysi Spandaun hevi-illat ja tutustui siellä Kaasuun. Kaksikko tuli välittömästi juttuun. Itsekin Ruotsissa asunut Kaasu innostui etenkin Mikaelin melodisemmista biiseistä ja pian kaksikko jo jammaili yhdessä.
Yhteensoitto ja synergia toimi, mutta he tarvitsivat ympärilleen lisää muusikoita. Mikael ei tuntenut Helsingistä edelleenkään ketään, mutta rumpali Kaasu tiesi pääkaupunkiseudun metalliskenen kuin omat taskunsa. (Kuvassa Mika Karppinen vuonna 2013)
Pätevät heavylaulajat olivat 90-luvun alun Helsingissä kiven alla. Tales-bändissä laulaneen kannelmäkeläisen Ville Tuomen ääni oli tehnyt Kaasuun vaikutuksen, ja hän ehdotti Mikaelille Tuomea laulajaksi. Kun kolmikko pääsi ensimmäistä kertaa yhdessä treenikämpälle, Mikael vakuuttui Tuomen lauluäänestä. Ville Tuomi oli laulajana kansainvälistä tasoa, ja hänen kantava tenoriäänensä oli 90-luvun alun Suomessa jotain ennenkuulumatonta. Villen lauluääni tuntui taipuvan mihin vaan. Lisäksi hän oli intoa täynnä ja avoin Mikaelin kaikille ideoille. (Kuva: Encyclopaedia Metallum)
Seuraavaksi mukaan rekrytoitiin Kirkkonummelta toiseen kitaraan Kaasun vanha soittokaveri Tero Lampikari, minkä jälkeen oma puhelimeni soi. Olin tuntenut Kaasun yläasteelta lähtien ja soittanut hänen kanssaan samoissa bändeissä, ja syksyllä 1991 sain kutsun tulla käymään Jorvakseen Kyyrian treeneihin. Olin oikeastaan kitaristi ja soittanut bassoa vasta pari vuotta, mutta koska hallitsin Kyyrian biisien vaativat rytmilajit ja opin kappaleet nopeasti, sain pestin.
Mikaelin kappalerepertuaari tuntui ehtymättömältä, hänen auransa ja karismansa oli voimakas ja visionsa kirkas. Maailmaa nähnyt Mikael oli ikään kuin renesanssimies, joka tunsi kulttuuria laajasti. Hänen sanoituksensa olivat keskivertoa kekseliäämpiä, ja Ville Tuomen komea laulu teki niille oikeutta.
Treenasimme tiiviisti koko loppuvuoden 1991. Kaikki olivat motivoituneita ja keikkasetti oli nopeasti kasassa. Halusimme lähemmäksi Helsingin musiikkiskeneä, joten vaihdoimme treenikämpän Jorvaksesta Pitäjänmäkeen. Olin varma, että tämä bändi pääsisi vielä pitkälle.
****
© 2024 Custom Boards Finland.
