Mr. Fastfinger uudisti luomisprosessinsa

January 25, 2017

Moni taiteilija kokee olevansa umpikujassa massiivisen projektin jäljiltä. Oli kyseessä sitten muusikko, elokuvaohjaaja, kirjoittaja tai maalaaja, välityöt ovat osa luomisen lainalaisuuksia, joissa levyä seuraa EP, elokuvaa lyhäri, kirjaa kolumni ja maalausta lyijykynäpiirros. Usein työskentelytavan vaihtaminen on vapauttavaa, ja sen avulla taiteilija voi kerätä ”vettä kaivoonsa” seuraavaa isoa projektia varten.

MIKA TYYSKÄ tunnetaan paremmin alter egonsa, Mr. Fastfinger ‑animaatiohahmon kautta. Kyseessä on samurai-ajan itämainen kitarasankari, joka opettaa muita soittamaan ja esiintyy itse levyjen kansissa ja animaatiofilmeissä. Näitä filmejä on kertynyt jo useita, ja niistä viimeisin, vuonna 2015 yhdessä Ruokangas Guitarsin kanssa tehty The Spirit Of The Guitar Hunt, on melkoinen eepos.

Yli neljäkymmenminuuttinen, animaatiota ja elävää kuvaa sekoittava teos on samalla soundtrack Mr. Fastfingerin edelliselle Spirit Rising -levylle.

TOUKOKUUSSA 2016 Mika kävi teettämässä Custom Boardsilla uuden pedaalilaudan ja julkaisi vielä loppuvuodesta EP:n Neon Alchemist. Tällä kertaa levyn yhteydessä ei julkaistu uutta animaatiota.

– Viime vuosi oli erittäin virkistävää vaihtelua massiivisen Guitar Hunt -projektin jälkeen. Minusta tuntui elokuvan ja levyn valmistuttua, että halusin tehdä jotain nopeasti ja kevyesti, Mika muistelee kotistudiostaan käsin.

– Hain erilaisia lähestymistapoja säveltämiseen, jotta pystyisin pitämään kirjoittamisprosessin ja soundien tekemisen tuoreena. Tein levyn kaikki biisit iPadilla ja sen pienellä sekvensserillä, eli lähtökohtaisesti kaikki inspiraatio ja soundimaailma syntyi elektronisesti. Sävelsin esimerkiksi kaksi biisiä erään kymmenen tunnin lentomatkan aikana, mikä oli hieno kokemus. Unenomainen nelosraita on kirjoitettu puoliunessa, ja se kuuluu hienosti lopputuloksessa.

Sävellettyään musiikin valmiiksi Mika siirsi kaiken materiaalin studionsa koneelle Cubase-äänitysohjelmaan. Seuraavaksi hän kutsui luottosoittajansa studioon äänittämään akustiset rummut ja sähköbasson. Vasta kun biisit ja pohjat olivat valmiina, hän alkoi miettimään, mitä Mr. Fastfinger soittaisi biiseihin kitaralla.

– Sen sijaan, että olisin miettinyt kitara kädessä riffejä, löysin tällä tavoin vaivattomasti uusia tulokulmia musiikkiin. Koska sävelsin usein matkustellessani tai ollessani muuten vain poissa kitaran äärestä, ei ollut vaaraa, että soittimet alkaisivat ohjailemaan musiikkia entiseen malliin. Kuitenkin lopputulos on instrumentaalista kitaramusiikkia puhtaimmillaan, Mika nauraa.

MONI MUUSIKKO käyttää täysin eri kitarajärjestelmiä studiossa ja keikoilla. Mika Tyyskä ei tehnyt tähän poikkeusta, mutta hän ei ollut tyytyväinen kumpaankaan tilanteeseen. Hänen livejärjestelmänsä perustui TC Electronicsin G-Systemin ympärille, joka on digitaalinen pedaalilaudan muotoon rakennettu multiefektilaite. Vaikka siinä oli etunsa livekäytössä, se myös söi hieman signaalia, eikä Mika halunnut käyttää sen soundeja studiossa. Nauhoittaessaan musiikkia hän soitti pelkästään pedaalien läpi vahvistimeen.

– Tuntui turhauttavalta käyttää eri järjestelmiä keikoilla ja studiossa, ja koin, ettei luovuus siirtynyt saumattomasti studiosta keikkalavoille. Olin yrittänyt vuosikausia rakentaa liverigiä pedaalien varaan, mutta en onnistunut kasaamaan niitä käteväksi tai tarpeeksi luotettavaksi kokonaisuudeksi. Koska halusin käyttää overdrive- ja kompressoriefektejä sekä studiossa että G-systemin loopeissa keikoilla, sain jatkuvasti purkaa ja kasata laitteistoani.

Mika pähkäili pitkään uutta kitarajärjestelmää ja piti eri pedaaleita mukanaan keikoilla, mutta kunnollista ratkaisua ei tuntunut löytyvän. Vuonna 2015 järjestetyn Turengin Tonefestin yhteydessä hän näki Custom Boardsin standilla Bossin uuden ES-8-loopperin, joka inspiroi häntä ajattelemaan, voisiko loopperin käyttö olla ratkaisu hänen ongelmaansa.

Vähitellen Mika alkoi kokeilemaan eri pedaaleita ja mietti, millä efekteillä hän voisi korvata G-Systemin kokonaan.

– Kun Boss julkaisi pienemmän ja kevyemmän ES-5-version loopperistaan, tiesin löytäneeni ratkaisun. Ja kun Boss julkaisi samana vuonna vielä DD-500 delayefektin, palaset uuteen pedaalilautaani olivat olemassa.

Mika hankki laitteen itselleen ja teki uudesta laudasta protoversion kotona. Hän mietti valmiiksi, miten efektit asettuisivat loopperin sisään.

– Käytössä oli viisi looppia, mikä rajoitti hieman kokeilujani mutta loi niille myös raamit. Olin soittanut sen verran pitkään, että tiesin, mitä efektejä oikeasti tarvitsisin, enkä halunnut kantaa mukanani mitään turhaa.

Mietittyään kaiken valmiiksi hän otti yhteyttä Custom Boardsiin, joka suoritti varsinaisen kokoonpanon Mikan toiveiden mukaisesti. Hänen ideansa laudasta oli selkeä, eikä siihen tullut suunnittelussa mitään muutoksia, lähinnä pieniä parannuksia.

Asensimme laudan vasempaan ylälaitaan pienen tuplakytkiminen, jolla loopperin MIDI-ominaisuuksia pystyy laajentamaan. Sen toinen kytkin vaihtaa delayn loopperimoodiin. Toisesta avataan kolmoslooppi, jossa on Korgin Miku-efekti. Näin sen saa käyttöön missä vain presetissä, joten kytkin toimii ikään kuin pikavalitsimena. Efektistä on muodostunut Mikalle hyvinkin tunnusomainen, jopa siinä määrin, että hän on säveltänyt sen pohjalta kappaleen uudelle EP:lleen.

– Omien virittelyjen ja kokeilujen jälkeen tuntui ensimmäistä kertaa, että mukanani on toimiva ja kompakti yksikkö. Se on helppo ja nopea kytkeä, ja sitä on helppo kuljettaa ja käyttää eri tilanteissa.

– Olin lopputulokseen tosi tyytyväinen. Pedaalilaudan signaali on vahva, dynaaminen ja häiriötön, sanalla sanoen helvetin hyvä. Kaiken kruunaa seitsemän metrin johtoviuhka, jossa kulkevat vahvistimen kanavien vaihto, efektilenkki, signaali vahvistimelle ja sähköt laudalta vahvistimen taakse.

UUSI PEDAALILAUTA inspiroi myös uuden musiikin teossa. Se auttoi kitaraosuuksien säveltämisessä uusiin biiseihin, kun niiden pohjat oli saatu valmiiksi.

– Boardi toimi kokeilujen lähteenä, eräänlaisena ”springboardina”, eikä se ollut vain pedaalilauta. Sen käyttö muutti äänitystapaani studiossa, sillä olin aina ennen äänittänyt kuivaa signaalia sisään ja lisännyt efektit jälkikäteen Cubasessa. Nyt rohkaistuin käyttämään pedaalilaudan delayta lopullisissa äänityksissä.

Hän käytti Custom Boardsin lautaa kaikilla Neon Alchemist EP:n kitararaidoilla. Kuiva signaali kulki analogisena ja luonnollisena kitarasta vahvistimelle, ja Mika pystyi viimein käyttämään samaa järjestelmää studiossa ja keikoilla.

– Oli kivaa tehdä presettejä ja soundeja, ja peruspaletin lisäksi loin myös paljon erikoissoundeja. Kitaraosuuksia äänittäessä monet näistä preseteistä osoittautuivat erittäin inspiroiviksi, ja kun soundit oli luotu jo ennakkoon, niiden käyttäminen oli vaivatonta. Tekemisen flow ei katkennut laitteiden säätämiseen ja kytkemiseen. Tämä kuuluu mielestäni lopputuloksessa rentoutena ja astetta orgaanisempana soittona.­

LAUDAN KOKOONPANO on suhteellisen selkeä. Pedaalit ovat omissa loopeissaan, paitsi DD-500 delay, joka on kytketty vahvistimen efektilenkkiin niin, että signaali viedään ES-5-loopperin nelosluupin sendistä ensin Boss NS-2 Noise Gateen, siitä Lehle P-Splitiin ja johtoviuhkaa pitkin vahvistimen inputiin, josta se palautetaan vahvistimen efektilenkin sendistä viuhkaa pitkin lautaan Bossin delaylle, ennen kuin signaali menee takaisin loopperiin nelosloopin paluuseen. Lopuksi ES-5:n ulostulo viedään takaisin vahvistimen efektilenkin paluuseen. Näin osa efekteistä on ennen vahvistimen etuastetta ja osa sen jälkeen. Bufferien ansiosta signaalihävikkiä ei synny, pikemminkin päinvastoin.

– Boardin johdotus on siististi tehty, ja kuulin Evidence Monorailin vaikutuksen soundiin heti kirkkautena ja selkeämpänä sointina.

MR. FASTFINGERIN musiikissa on reilusti tilaa efektien käytölle. Boss DD-500:n kanssa on helppo soittaa, kun soittajan valitsemat presetit löytyvät boardista MIDI-käskyjen avulla yhdellä painalluksella. Ekspressiopedaalilla pystyy vaikuttamaan soundiin ja hienosäätämään preset-kohtaisesti delayn asetuksia.

– Bossin delay on ainoa pedaali jossa on valikko, mutta sekin on selkeä ja nopeasti twiikattavissa sormilla. Sen avulla säästin studiossa rutkasti aikaa, joka on nykyään muutenkin kortilla, Mika naurahtaa. 

Hän käyttää Hughes and Kettnerin TubeMeister Deluxe 40 ‑vahvistinta ja sen kaikkia kolmea kanavaa, jotka hän on ohjelmoinut presettinsä Boss ES-5 loopperiin seuraavasti:

1. Preset: Hughes and Kettnerin puhdas kanava – kompressori - reverb – toisella polkaisulla päälle menee Simble Overdrive (vihreä frog attack-tekstillä maalattu pedaali).
2. Preset: Hughes and Kettnerin puhdas kanava – kompressori - delay – toisella polkaisulla päälle menee Simble Overdrive.
3. Preset: Hughes and Kettnerin "Crunch" kanava – toisella polkaisulla kompressori menee päälle, jolloin soundi hieman paksuuntuu. Delay-asetus on sama kuin kakkosessa, eli tap tempo -asetus pysyy vaihtaessa kakkospresetistä kolmoselle.
4. Preset: Hughes and Kettnerin "Crunch" kanava – Simble – toisella painalluksella kompressori päälle. Näiden yhdistelmä tuo hyvän legatosoundin
5. Preset: Hughes and Kettnerin "Lead" kanava – presetti on muuten sama kuin nelonen, eli Simble on päällä defaulttina ja kompressori tulee kakkospolkaisulla.

Loopperin ensimmäinen pankki on peruspankki, joka on käytössä suurimman osan ajasta. Toisista pankeista löytyy erikoispresettejä, kuten filttereitä, chorusta ja ambient-kaikuja, jotka tulevat käyttöön, kun keikalla tai studiossa kaivataan mausteeksi erikoissoundeja.

ON TYLSÄÄ TOISTAA ITSEÄÄN. Vuoden 2016 lopussa Mika julkaisi vielä ensimmäisen live-äänitteensä EP:n muodossa, ja se on äänitetty samalla kalustolla. Tämän jälkeen on aika tehdä taas eeppisempää ja rokkavampaa materiaalia.

– Uutta leffaa ei ole tällä hetkellä suunnitteilla, vaan lähden tekemään seuraavaa pitkäsoittoa musiikki edellä. Uskon, etten ole ainoa säveltäjä, joka on tajunnut tekevänsä kerrasta toiseen enemmän tai vähemmän samankaltaista musiikkia ja kokee tarvetta varioida tekotapojaan pitääkseen musiikkinsa tuoreena.

25.1.2017 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Custom Boardsin omistaja ja pitkän linjan kitararoudari.