Viime vuosina kitaristit ovat päässeet nauttimaan monen harvinaisen vahvistimen ominaisluonteesta pedaalimuodossa. Marshallit, Voxit ja yleisimmät Fenderit on tehty jo moneen kertaan, mutta suurin hitti on ollut tasan kolme vuotta sitten julkaistu Mad Professorin Simble. Pedaali nousi kertaheitolla Dumble-vahvistinta jäljittelevien purkkien aatelissarjaan. Nyt sama firma pureutuu toisen äärimmäisen harvinaisen ja tavoitellun vahvistimen soundin DNA:han.
Mad Professor Big Tweedy Drive toisintaa harvinaisen Fender High Power Tweed Twin -vahvistimen soundia. Viimeisen Reverb.comin listauksen mukaan vahvistimesta pyydetään 25 301,10 €. Tämä kyseinen vahvistinyksilö ei kuitenkaan ollut enää artikkelin julkaisuhetkellä saatavilla.
Minkälainen peli tämä vahvistin sitten on? Tweed-päällysteisiä Fendereitä on paljon, mutta onko tämä vahvistin kallellaan Neil Youngin vai Keith Richardsin soundiin? Ensiksi pitää erottaa eri Tweed-vahvistimet toisistaan.
FENDER HIGH POWER TWEED TWIN on eri vahvistin kuin Fender Tweed Deluxe, jota esimerkiksi Neil Young on tehnyt tunnetuksi. Tweed Deluxe oli tehty kotisoittajille halvimmista saatavilla olevista osista. Sen päätemuuntajat olivat alimitoitettuja, ja ne kyykkäsivät helposti. High Power Tweed Twin puolestaan oli aikoinaan Fenderin lippulaivamalli.
Tästä vahvistimesta ei siis saa pierevää Neil Young ‑soundia, vaan tunnetuin esimerkki on Keith Richardsin murea kitarasoundi. Hän on soittanut kaikki kiertueensa juuri tällä vahvistimella ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan. Kuuntele vaikkapa ”Jumping Jack Flashin” rouheaa kitarasoundia. Kun kytket Fender Telecasterin Mad Professor Big Tweedy Driveen, tuloksena on juuri tämä sama tunnistettava murina.
Seuraavassa kuulet Marko Karhun versioita The Rolling Stonesin klassikoista ja vertailuja alkuperäiseen vahvistimeen.
Toinen tunnettu Fender High Power Tweed Twinin käyttäjä on Joe Bonamassa, jonka kaikki uudemmat levytykset on soitettu tällä vahvistimella. Keikalla hän käyttää kahta Fender Bassmania ja kahta High Power Tweed Twiniä. Alla olevalla videolla Bonamassa kertoo vahvistimistaan.
Kolmas mainitsemisen arvoinen High Power Tweed Twinin käyttäjä on Eric Clapton, joka käytti sitä päävahvistimenaan From The Cradle -levyllään.
Vuoden 2001 kiertueelle Clapton teetti Fenderillä John Suhrin johtamana tarkat kopiot omista Tweed Twin -vahvistimistaan. Omat kallisarvoiset yksilönsä hän jätti soittohuoneeseensa.
TOISIN KUN MUUT Tweed-sarjan vahvistimet, High Power Tweed Twinit ovat siis laadukkaasti tehtyjä, ja niiden komponenttien valinnassa on oltu huolellisia.
Mad Professorin Harri Koskella on Suomen ainoa High Power Tweed Twin -vahvistin, joka toimi esikuvana ja referenssinä nyt julkaistavalle Mad Professor Big Tweedy Drive -pedaalille. Hän on tutkinut vahvistinta ja soitattanut sitä useilla eri kitaristilla. Soololevyään valmisteleva Teemu Viinikainen kuvaili vahvistinta ytimekkäästi:
– En ole ikinä soittanut näin hienolla pelillä.
Koska tämä on paljon sanottu mieheltä, jolla on itselläänkin vanhoja Fenderin vahvistimia ja joka on epäilemättä soittanut monella vintage-vahvistimella elämänsä aikana, pirautin Teemulle ja kysyin lisää tuosta itselleni käytännön tasolla tuntemattomasta vahvistinharvinaisuudesta.
– Tweed Twin on parhaimpia vahvistimia, jolla olen päässyt soittamaan. Vaikka se on tehokas 80 watin peli, olin yllättänyt siitä, kuinka hyvä sen soundi oli jo pienellä volumella. Olin suoraan sanoen hämmentynyt siitä, kuinka isotehoinen vahvistin voi kuulostaa niin hyvältä, vaikkei sillä soita lujaa.
– Kuulin Puistobluesissa, kuinka J. D. Simo soitti samalla vahvistimella täysillä, ja se säröytyi hienosti. Sen verran olen vahvistimista oppinut, että tiedän olevan harvinaista, että molemmat ääriasennot kuulostavat mahtavalta. Monissa vahvistimissa on tietty alue, jossa ne kuulostavat parhaalta, ja ääripäät voivat yleensä kuulostaa huonolta.
Teemu tutki itsekin hieman vahvistinta ja huomasi, että sen signaalitien kondensaattorit oli vaihdettu punaisiin Jupiterin konkkiin, joilla päästään hyvin lähelle alkuperäisten Astronin kondensaattoreiden soundia. Vahvistin on Teemun mukaan hyvin biasoitu, ja siihen asennetut Weberin 12-tuumaiset Alnico-elementit sopivat siihen loistavasti.
Näin Harri Koskea hiljattain Frankfurtin musiikkimessuilla. Kyselin häneltä hieman lisää High Power Tweed Twin -vahvistimesta ja sen elementeistä.
– Tuohon aikaan tehokkaimmat elementit olivat Jensenin pienitehoisia elementtejä, joita vahvistimessa oli kaksi. Koska tehoa oli 80 wattia, ja kaikki pitivät sen soundista kovaa soitettuna, kaiuttimia meni paljon rikki. Ei kestänyt kauaa, kun Fender jo lanseerasi Low Power -mallin kahdella pääteputkella ja puolet pienemmällä teholla. Tästä syystä High Power Tweed Twin jäi äärimmäisen harvinaiseksi, ja sitä tehtiin vain runsaan vuoden ajan vuosina 1959–1960, Harri valaisee vahvistimen historiaa.
Teemu kertoi myös, että ominaista tälle yksilölle ovat hyvin matalat putkien anodijännitteet. Kun Fender Blackfacen putkien pinneillä voi olla 450 voltin jännite, High Power Tweed Twinissä on puolestaan vain noin 380–390 voltin anodijännite.
– Tämä on hiukan alakanttiin vahvistimen speksien mukaan, mikä on varmasti yksi tekijä siinä, että se kuulostaa hiljaa soitettuna hyvältä. Kun ei tavoitella maksimaalista headroomia, vahvistimen soundiin saadaan lämpöä. Se tuntui soitettaessa kuin 20 watin vahvistimelta, joka on jo vähän auki, Teemu summaa.
ITSELLENI Keith Richardsin soundi on ollut aina jotenkin tavoittelemattoman rouhea. Muistan The Rolling Stonesin edellisen vierailun Helsingissä, jolloin olin lavalla töissä. Pääsin ihastelemaan Keithin mittavaa kitarakokoelmaa ja vahvistinrivistöä lavan takana sekä näkemään vierestä, kun heidän teknikkonsa järjestelivät vetolaatikkoa, jossa heillä oli mukaan mittava valikoima varaputkia ja kaikki mahdolliset vahvistimesta löytyvät komponentit. Vahvistimista pidettiin hyvää huolta, ja ne olivat huipputerässä. Tällä videolla näkyy ja kuuluu, kuinka Keithin kitarateknikko Pierre de Beauport soittaa Fender High Power Tweed Twinien läpi:
Koska vahvistimet murisevat jo teknikkojen käsissä juuri niin kuin niiden pitääkin, muistan miettineeni jo tuolloin, pitäisikö minunkin ottaa Custom Boardsin seinällä roikkuvasta Nashin Telecasterista paksuin kieli pois ja virittää soitin avoimeen G:hen (G, D, G, B, D). Keithin riffien soittaminen voisi olla eheyttävää puuhaa, eivätkä ne näytä niin kovin vaikeiltakaan. Nyt voisi olla korkea aika.
21.4.2017 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Custom Boardsin omistaja ja pitkän linjan kitararoudari.
© 2024 Custom Boards Finland.
