Lentobacklinella paikalle
Tänään olosuhteet ovat poikkeuksellisen suotuisat. Suomen sateet ovat muisto vain, eikä jalka vietä mutaiseen maahan. Olemme lentäneet Sveitsiin varhain juhannusaattona toteuttamaan The Rasmuksen festivaalikeikkaa. Vaikka yöunia edellisenä yönä on kertynyt vain reilut kaksi tuntia, tunnen itseni yllättävän virkeäksi.
Olemme liikkeellä pienellä backlinella, joka on vielä testaamatta lennon jäljiltä. Yksi kitara on jäänyt matkan varrelle. Tietysti kyseessä on ykköskitara. Onneksi varasoittimessa on täsmälleen sama elektroniikka, joten en huoli turhia sen kohtalosta.
Olemme liikkeellä minimimäärällä tavaroita. Niin on myös toinenkin maamme ylpeys HIM, jonka teknikot kasaavat laitteitaan aivan vieressämme. Niin, parasta festivaaleilla on tavata kollegoitaan. Työskentelin HIM:n kanssa muutaman vuoden, joten vanhojen rintamatoverien jälleennäkeminen on perin riemukasta.
Onko festareilla hauskaa?
Riippuu keneltä kysyy. Yleisö ottaa ilon irti, mutta kitarateknikolle festivaalit ovat haastavin paikka mitä alalla on tarjottavana. Keski-Euroopassa festivaalien vaihtoajat bändien välillä ovat lyhyitä. Tyypillinen vaihtoaika on viisitoista minuuttia.
Tässä ajassa pitäisi tehdä siis samat asiat, joihin klubikeikalla käytetään aikaa tuntitolkulla! Lisäksi edellinen bändi pitää saada lavalta pois, siivota jäljet ja tuoda omat laitteet sisään. Kaiken pitäisi vielä toimiakin halutusti.
Tänään aikaa bändien välillä on onneksi puoli tuntia. Silti saamme sen käytettyä viimeistä sekuntia myöten, eikä se meinaa riittääkään, kuten myöhemmin ilmenee.
Mitä, ei soundcheckiä?
Bändin ja crewin luottamus toisiinsa täytyy olla saumatonta, muuten päivästä ei tule mitään. The Rasmuksen soittajat ovat vielä hotellilla. Näen bändin kitaristin ja basistin vasta kun he astelevat lavalle kymmentuhatpäisen yleisön eteen. Tällaisessa tilanteessa on parempi tuntea bändin mieltymykset ja laitteisto läpikohtaisin.
Jos oma homma tuntuu haastavalta, voimme lohduttautua ajattelemalla etupään miksaajaa. Klubikeikalla hän voi käyttää tuntitolkulla aikaa soundien viilaamiseen. Festivaaleilla miksaaja saattaa kuulla PA:sta ääntä ensimmäisen kerran kun keikka alkaa. Miksaa siinä nyt sitten soundia, johon koko yleisö olisi tyytyväinen.
Ramppi ja takatila
Nousemme ramppia pitkin festivaalilavalle ja huomaan miettiväni, että se on hyvä merkki. Maailmalla on paljon festivaaleja, joilla ei ole lavalle johtavaa ramppia. Laitteisto nostetaan silloin käsivoimin. Yleensä tällaisilla festareilla ei ole takatilojakaan, jossa laitteistoa voisi kasata valmiiksi.
Lavamanageri näyttää meille sivu- ja takatilat. Meille on varattu alue, jossa valmistelemme laitteistomme niin, että se on kytkettävissä toimintavalmiuteen sekunneissa.
Lavamanageri esittelee meidät paikalliselle backlinen vuokraajalle. Mukanamme on minimimäärä tavaraa, kitarat, langattomat, pedaalilaudat ja etuasteet. Vahvistimet, kaapit ja rummut vuokrataan paikan päältä. Suurin kuumotus on yleensä rumputeknikolla. Vuokrarummut voivat luoda oman haasteensa päivään. Tänään kaikki näyttää kuitenkin olevan hyvin.
Renkaista on aina hyötyä
Festareilla kaikki laitteet nostetaan renkaille ja sidotaan toisiinsa niin, että ne voidaan työntää lavalle ilman kaatumisen vaaraa. Tähän käyttöön voidaan soveltaa casejen pohjia tai varta vasten käyttöön tehtyjä renkaallisia alustoja. Rummut, kosketinsoittimet ja kookkaammat kitarajärjestelmät kasataan erillisille risereille, jotka festivaalit luovuttavat päivän ajaksi bändien käyttöön. Voitaisiinkin sanoa, että koko festivaalitoiminta perustuu riserien sujuvaan käyttöön.
Riserit
Riserit ovat kuin minilavoja, jotka kulkevat omilla renkaillaan. Rullariserien käyttö on elinehto festivaaleilla. Palat ovat Euroopassa standardikokoa, yhden palan mitta on 1 x 2 metriä. Risereita voidaan yhdistellä toisiinsa. Pienen rumpusetin riseri on kaksi palaa yhdistettynä, eli 2 x 2 metriä. Tuplasetille ja isommalle kosketinsoitinarsenaalille käytetään kolmea palaa, joista saadaan kolme metriä leveä ja kaksi metriä syvä renkailla liikkuva alusta.
Renkaita ja lukitusjärjestelmiä on joka lähtöön. Tehtäväsi on tarkistaa, että ne toimivat halutusti. Usko minua, tämä ei ole itsestäänselvyys. Tarkista lukitusmekanismi ja sen toimivuus. Rumpuriserin kaikkien renkaiden lukot on syytä kiinnittää kun riseri on oikealla paikallaan. Suosittelen pyöräyttämään renkaita ennen niiden kiinnittämistä. Näin näet niiden liikeradan ja varmistat toimivuuden.
Riserien korkeus
Renkaiden ja riserin väliin voidaan laitaa jaloiksi eri korkuisia putkia, yleisimmät pituudet ovat 20, 40, 60 ja 100 cm. Rummut ovat yleensä 60 sentin risereilla, kitara- ja bassostäkeille voidaan käyttää puolestaan risereita, jossa on pelkät renkaat kiinni. Näin ne saadaan miellyttävän matalalle, eikä yleisö edes välttämättä näe, että stäkkien alla on riserit. Yksi pala riittää useimmissa tilanteissa, jos ei, on aika miettiä laitteiston kokoonpanon järkevyyttä uudelleen.
Kuormaliinoilla kamat nippuun
Kitarakaappien ja vahvistimien toisiinsa sitomisessa käytetään kuormaliinoja. Ne ovat tärkein yksittäinen festareille mukaan otettava apuväline. Käyttötarkoitukset ovat moninaisia ja koko backlinen siirtäminen lavalle ei olisi mitenkään mahdollista ilman kuormaliinojen apua. Kuvassa oikealla oleva kitarastäkki on liinoitettu kiinni.
Voit niputtaa kaapit ja vahvistimet yhteen, räkkien päällä olevat laitteet kiinni, multikitaratelineen kiinni tyhjään kaappicaseen jne. Tärkeää on, että kaikki tavara liikkuu renkailla ja irtotavara (kitaratelineet, biisilistat, pyyhkeet, juomat) on aseteltu risereille valmiiksi.
Aikainen crew madon nappaa
Vaikka lavalla soittaa päivän aikana useampi bändi, on viimeisenä esiintyvä yleensä pääesiintyjä. Niin on tänäänkin. Pääesiintyjän Crew on ryhtynyt varhain aamulla laittamaan backlinensa valmiuteen. He ovat tehneet soundcheckin ja lavan takaosassa odottaa omassa teltassaan siististi kasattu setti. Bändiä ei näy koko päivänä, he ovat lepäämässä ja odottamassa illan esiintymistä.
Pääseekö jo paikalle?
Festivaaliorganisaatio määrittelee bändeille ajan, milloin heidän crewinsä pääsee lavan takaosaan kasaamaan laitteittaan. Jos esiintyjiä on paljon ja tilaa on vähän, tämä aika voi olla vain kahdesta kolmeen tuntia ennen keikkaa. Säännöstely perustuu puhtaasti siihen, ettei takatilaan välttämättä mahdu kuin tietty määrä risereita. Niitä pitää jakaa bändien kesken, joskus niin, että väliin voi mahtua vain yksi esiintyjä. Rumpujen ja niiden mikityksen kanssa tulee tällöin kiire.
Sopu sijaa antaa
Kitarateknikot asettautuvat yleensä jommallekummalle puolelle lavaa. Jotkut haluavat olla kitarastäkkien takana, mutta helpompaa ja yleisempää on asettua lavan sivun huoltotiloihin. Olen ottanut tavaksi käydä katsomassa kuka omalla puolellani työskentelee ja tervehtimässä häntä hyvissä ajoin. Olen oppinut, että vaikka tilaa olisi vähemmänkin, asiallisesti kysymällä tarvittavaa soppi löytyy vaikka pääbändinä olisi Metallica, Scorpions, Motörhead tai jokin muu legendaarisen aseman saavuttanut yhtye.
Kaikki valmiiksi hyvissä ajoin!
Rumpujen ja mikkien asemointi tehdään valmiiksi lavan takana. Yleensä miksaaja käy katsomassa mikityksen läpi, niin että kaikki mikit on suunnattu oikein. Rumpujen valmistelu hyvissä ajoin jättää rumputeknikolle enemmän aikaa illan kriittisimmässä vaiheessa, eli juuri ennen keikan alkua. Jos kaikki sujuu odotetusti, hänelle jää enemmän aikaa huolehtia muista juoksevista asioista kuin kitarakollegalleen.
Kitaran vire ulkoilmassa
Kitarateknikon huolena juuri ennen keikkaa on kielisoitinten virityksen viimeistely. Ulkolavoilla auringon laskiessa äkillinen ilmatilan muutos pitääkin hänet kiireisenä. En viritä festivaalikeikoilla kitaroita päiväsaikaan koskaan täysin vireeseen. Jätän ne mielelläni vähän alas, jolloin ilman kylmeneminen nostaa virettä hieman ylöspäin. Tämä menetelmä on toiminut minulla hyvin. Iltaa myöten kylmenneen, ylävireisen kitaran vireen laskeminen on hidasta, etenkin juuri ennen keikkaa.
The Rasmuksen festivaalisetti
Riderissamme on kahdeksan kappaletta 4 x 12" kaappeja sekä neljä vahvistinta, joita käytän päätteinä. Palvelualttiit sveitsiläiset ovat kasanneet kaapit valmiiksi neljälle eri riserille. Ne päätyvät lavalle alla olevan kuvan mukaisesti.
Riserit valmistellaan riviin lavan taakse käänteisessä järjestyksessä, kuin missä ne lavalle viedään. Joskus riserit viedään lavalle sivukautta, joskus lavan keskeltä. Oikealla suunnittelulla riserit päätyvät heti oikeille paikoilleen lavalla, eikä niitä tarvitse pyöritellä turhaan.
Asetan neljän unitin räkkini ja vahvistimet näkösuojaan kaappien taakse. Kytken ne toisiinsa ja liitän vahvistimet kaappeihin. Lopuksi kytken pedaalilaudat ja jätän ne räkkien päälle. Näin minun on vaihdon aikana huolehdittava vain siitä, että räkki kytketään sähköihin ja pedaalilaudat päätyvät lavan eteen oikeille paikoilleen.
Laitteet testataan bändien väleissä
Vaikkei festivaaleilla tehdä soundcheckiä, laitteet testataan silti läpi päivän mittaan bändien väleissä. Samalla katsotaan, että langattomien taajuudet ovat puhtaat. Yleisenä protokollana langattomien kanssa on, ettei lähettimiä pidetä päällä muiden esiintymisten aikana. Aina kun bändi lopettaa soittamisen, lavan sivuissa alkaa kova kuhina. Laske päivän aikataulusta, montako vaihtoa on ennen omaanne, ja aikatauluta tehtäväsi sen mukaan. Paria vaihtoa ennen voit kokeilla osan laitteista, viimeisessä vaihdossa loput. Seuraava vaihto onkin jo teidän.
Säästetään tärkeitä sekunteja
Testattuani laitteet jätän vahvistimet standby-tilaan, mutta virrat päälle. Otan lopuksi sähköt irti riserilta. Näin sekä räkkilaitteisto että vahvistin ovat heti päällä kun sähköt kytketään seuraavan kerran, eikä minun tarvitse kiireessä napsutella vahvistimia päälle.
Festivaaleilla suurin ajan säästö saavutetaan sillä, että oma laitteisto on yhden töpselin päässä! Etenkin jos käytät laitteita, joissa on ulkoisia muuntajia, tämä on elinehto. Olen asentanut räkkeihin valmiiksi 19" sähköstripin, josta annan virran myös räkin ulkopuolisille laitteille.
Toinen massiivinen ajansäästö ja laadun tae ovat omat mikrofonit. Jos mukana pystytään kuljettamaan huolellisesti valittuja mikkejä, ollaan keikan toteutuksessa jo pitkällä. Sekä HIM että The Rasmus ovat jo vuosia pitäneet omia mikkejä mukanaan, niin tänäänkin. Vaikka paikalle on tultu lentäen ja painorajoja tarkkaillen, on asioita, joista ei pidä tinkiä.
Viimeisenä ajansäästönä neuvoisin repimään Gaffa -rullasta valmiita siivuja biisilistoja ja lavan teippausta varten. Muutama siivu teippiä kaappien takana nopeuttaa pedaalilautojen johtojen teippausta. Kiireessä on turhauttavaa etsiä lämmössä sulaneen Gaffa-rullan päätä, kun keikan pitäisi alkaa minuutin päästä.
Bändin asettelu ja lavan mittaaminen etukäteen
Molemmille bändeille yhteistä on myös, että soittajien asettelu lavalla on päivästä toiseen täsmälleen sama – riippumatta lavan koosta. Crew tietää etäisyydet senttimetrin tarkkuudella riserien ja pedaalilautojen asettelussa suhteessa laulumikkeihin. Opin aikoinani HIM:n englantilaiselta, parkkiintuneelta rumputeknikolta, että nokkela lavateknikko käy mittaamassa ja merkkaamassa riserien paikat lavalla jo pari vaihtoa ennen. Kun oma vaihto alkaa, pystytään riserit viemään suoraan ennalta mitatuille paikoilleen. Ei ole epäilystäkään, etteikö hän hääräisi lavalla tänäänkin mittanauhan kanssa.
Kamat suojaan tuulelta, sateelta ja katseilta!
Jos esitestattu backline joudutaan jättämään pitkäksi ajaksi oman onnensa nojaan, tulisi se peittää kankailla, tai sateen uhatessa pressuilla. Laitteet ovat joka tapauksessa kesän jäljiltä täynnä pölyä ja hiekkaa, joten miksi pahentaa tilannetta?
Vaihdon suunnittelu tehdään viimeistään ruokapöydässä
Crew syö aina kun voi. Koskaan ei tiedä, ehtiikö samana päivänä enää pöydän ääreen. Ruokapöydässä voi myös suunnitella päivän vaihtoa ja ennakoida mahdollisia haasteita.
Jos vaihtoaika tuntuu liian lyhyeltä, tehkää suunnitelma paperille. Kirjoitin aikoinani eri bändeille simppeleitä suunnitelmia siitä, missä järjestyksessä asiat vaihdon aikana tapahtuisivat. Koskaan ei ole liian myöhäistä, eikä suunnitelmasta kannata ottaa paineita. Kaikki aiheesta keskusteltu on kotiinpäin ja tuo konkreettista ajan säästöä.
Tänään homma voisi mennä esimerkiksi näin, linecheck paperilla:
- Riserit paikoilleen.
- Kaukokaapeli kytkyihin.
- Crewin talkback-kuunteluiden tsekkaus.
- Rumputeknikko aloittaa käymällä rumpulinjat läpi. Samalla kitarateknikko kytkee kitara- ja bassokamat valmiuteen. Kun rummut ovat valmiit,
- tsekataan seuraavaksi basso ja soitetaan muutama tahti rumpujen kanssa yhdessä. Samalla katsotaan basistin taustalaulu ja saadaan lavalle talkback etupään miksaajalle kommunikointia varten. Kun kitarateknikko menee vaihtamaan soitinta,
- rumputeknikko pistää taustanauhojen testibiisin päälle ja odottaa audioryhmän hyväksyntää. Nyt kitara on teknikolla valmiina stäkin edessä. Kitaratsekki alkaa, ja monitorimies tarkistaa, että kitarakanavat ovat oikealla tasolla. Tällä välin
- rumputeknikko on palannut rumpujen taakse ja soittaa muutaman tahdin. Näin saadaan miksaajalle rummut/kitara/taustanauha-yhdistelmä.
- Monitorimies testaa laulumikkiä lavan vasemmassa reunassa. Tähän käytetään korostetun paljon aikaa. Niin kauan, että solistin monitorointi on varmasti kunnossa, ja että laulumikin säädöt saadaan kohdilleen.
- Lopuksi katsotaan akustinen kitara. Koska monitorimiksaaja on vielä solistin IEM-kuuntelussa, hän saa sen samalla tsekattua kuntoon.
Tällä systeemillä kaikki linjat tulevat tsekattua nopeasti ja varmasti. Lopuksi kitarateknikko viimeistelee soittimien vireet, ja rumputeknikko asettaa pyyhkeet, juomat ja biisilistat lavalle. Monitoriteknikko käyttää jäljelle jääneen ajan kuuntelemalla artistien IEM-kuunteluita ja solistin mikrofonia.
Oli järjestys linjojen tsekkaamisessa sitten mikä hyvänsä, pääasia on, että jotain tapahtuu koko ajan ja kanavia syötetään audioryhmälle. Tsekkaaminen aloitetaan usein niistä kanavista, jotka lavahenkilökunta saa ensimmäiseksi kytkettyä talon järjestelmään. Yhtä hyvin liikkeelle voidaan lähteä solistin laulusta, joka on kuitenkin se illan tärkein asia. Aina checkin ei tarvitse alkaa bassarilla.
18:30 – Vaihto alkaa!
Olen parkkeerannut kitarani ja työkaluni lavan oikeaan reunaan. Kaikki on valmista, ja kitarat ovat vireessä. Edellinen bändi soittaa viimeistä biisiään. Heidän on määrä lopettaa aikataulun mukaan kello 18.30, mutta keikka loppuu minuutin etuajassa. Laitan kaikkien soittimien langattomat lähettimet päälle. Näin ne ovat testausvalmiudessa heti kun saan risereilla sijaitsevat räkit sähköihin.
18:32 - Lava tyhjäksi
Edellisen bändin rumpuriseri ja stäkit viedään pois. Autan itseäni ja vuokra-backlineria rullaamalla bassokaappeja lavan taakse.
Rumpujen sijainti määrää koko lavan asettelun, ja ne viedään oikealle paikalleen poikkeuksetta ensimmäisenä. Saadakseni taakse tilaa pyydän apukäsiä työntämään ensimmäiseksi lavalle riserin, jossa ovat bassovahvistimet ja efektiräkki. Sen viereen otamme rekvisiittana käyttämämme riserin, jossa on kaksi kaappia lisää. Jätämme riserit vielä korostetusti lavan reunaan, kunnes rumpuriseri on saatu oikealle paikalleen. Samalla haen kitarariserit ja ohjastan ne lavan toiselle puolelle. Lava suljetaan ja taustakangas laitetaan paikoilleen.
18:37 - Linecheck käytännössä
Linecheck on kuin soundcheck pikakelattuna, ilman artistia. Jokaisesta äänilähteestä annetaan nopea, dynamiikaltaan voimakas näyte. Sekä monitorimies että miksaaja kuittaavat saatuaan signaalin gain-asetukset kohdilleen. Sitten siirrytään seuraavaan kanavaan, ja sitä seuraavaan. Näin ainakin paperilla.
Kun saavun basson kanssa uudestaan lavan vasemmalle puolelle, bassoriserin sähköt ja linjat ovat jo kytkettynä. Napsautan vahvistimen standbyn pois, ja setti on soittovalmiudessa.
18:42 - Tuleeko ääni?
Jos ennakkotestausta ei olisi tehty, tämä hetki illasta olisi hermoja raastava. Nyt vahvistin toimii halutusti, mutta DI-linjaa ei tule. Tai tulee, mutta hiljaa ja rätisten. Koska rummut ja taustanauhat ovat vielä tsekkaamatta, jätän basson kaappien päälle odottamaan ja riennän varmistamaan, että kitarakanavat tulevat ääniryhmälle.
Otan kitaran kaulaani ja käyn napsauttamassa standbyn pois. Kitara kuuluu heti IEM-kuuntelussani. Pian äänimiehet kuittaavat saaneensa signaalin ja jäljellä on vain akustinen kitara. Rapsautan sitä muutaman kerran lavan edessä ja totean sen toimivan. Valmis.
Nyt bassolinjan kimppuun. Palautettuani akustisen kitaran telineeseensä vien molemmilta risereilta pedaalilaudat lavan eteen. Tartun bassoon ja alan etsiä kadonnutta linjaa.
18:45 - Linjat kateissa, missä vika?
Tällä välin rumpumikkien linjat on saatu kytkettyä, ja rumputsekki alkaa. Se tarkoittaa sitä, että minulla on muutama minuutti aikaa etsiä kadonnutta basson DI-linjaa.
DI-linja on otettu suoraan Kemperin profiloivan vahvistimen XLR-lähdöstä ja juotettu siitä räkin takana olevaan paneeliin. Siitä ei kuulu mitään. Otan instrumenttijohdon ja kytken sen suoraan Kemperin 1/4" lähtöön ja pyydän talolta lainaksi D.I. boksin. Ei vieläkään mitään. Nyt alan epäillä talon kaukokaapelia. Pyydän vaihtamaan sen reititystä. Talon teknikoiden vaihdettua sen kokeilen soittaa bassoa uudestaan. Ei vieläkään mitään.
Koko tämän ajan vahvistimesta on kuulunut ääni, mikä maalaisjärjellä tarkoittaa, että basso ja sen johdot toimivat. Katsomme, onko aktiivisessa D.I. boksissa phantom päällä. On. Nyt kytken basson pedaalilaudalta suoraan D.I. boksiin. Ei vieläkään mitään.
18:50 - Meidän vai teidän vika?
Lavateknikot epäilevät johtojani. Tässä ei ole mitään uutta, kaikilla on aina kiire osoittaa, ettei vika ole heidän laitteistossaan. Kiireestä huolimatta kykenen selittämään heille selkeästi, miten basso on kytketty. Jos vahvistimeen tulee ääni, D.I. boksiin menevän signaalin on pakko olla kunnossa. He eivät usko, vaan jatkavat johtojen irrottelua. Viimeisenä keinonaan he vaihtavat passiivisen D.I. boksin, joka herättää signaalin henkiin. Aikamoinen helpotus.
Tällä välin rumputeknikko on tsekannut rummut ja jakanut soittajien laitteiden läheisyyteen pyyhkeet ja juomat. Juomat tarjoillaan muovipulloista korkit kerran avattuina ja uudelleen suljettuina. Jos lavalla käytetään tuulettimia, ovat nämäkin yleensä rumputeknikon vastuulla. Viimeiseksi hän jakaa settilistat, jotka hän teippaa paikoilleen.
18:52 - Lisää ongelmia
Linjacheckin kuluessa meille on ilmennyt toinenkin, huomattavasti vakavampi ongelma. Taustanauhojen kahdeksasta kanavasta osa ei kuulu, ja että keikka saataisiin kunnialla läpi, näiden pitäisi toimia! Bändi soittaa klikin avulla ja jos se ei toimi oikein, keikan läpi vieminen on liki mahdotonta.
18:57 - ”Kolme minuuttia aikaa”
…ilmoittaa harmaahiuksinen, kokenut lavamanageri. Jostain syystä suhtautumiseni asiaan on tänään poikkeuksellisen zeniläinen. Olen varma siitä, että ehdimme ajoissa valmiiksi ja odotan kun äänimiehet jatkavat taustanauhojen kytkentöjen tarkistamista.
Kiertuemanageri tulee kysymään, olemmeko valmiita ja voiko bändin tuoda paikalle? Emme vielä, vastaan, mutta bändin voi tuoda, siihen mennessä olemme valmiina. Pakko olla, ajattelen.
Minuutit kuluvat ja vaihtuvat sekunneiksi. Tarvittavat linjat löytyvät.
19:02 - Kaksi minuuttia myöhässä
Taustanauha lähtee pyörimään samalla kun katoan lavan sivustaan hakemaan kitaraa, valmiina ojentamaan sitä artistille.
Laittaisinko vahvistimet sittenkin lavan sivuun?
Koska suurin huoli festareilla on saada laitteisto nopeasti lavalle ja testata se, herää kysymys: Mitä jos asettaisinkin vahvistimet lavan sivuun ja vetäisin vain pitkät kaappijohdot lavalle? Voisin testata vahvistimia pitkin päivää, ja kaikki olisi valmista kun vaihto alkaa.
Lukemattomat bändit tekevät näin, ensimmäisenä mieleen tulevat vaikkapa KISS, Metallica ja Alice in Chains. He kaikki käyttävät samankaltaista järjestelmää, jossa kaikki yleisölle menevä soundi tulee lavan sivusta, ja lavalla on vain kaiuttimia.
Tämä järjestely ei kuitenkaan ole vain isojen bändien ulottuvilla. The Rasmuksella oli vastaavanlainen järjestelmä käytössään vuosina 2004–2012. Etuja oli monia:
- Vahvistimet ja efektit sisältänyt räkki oli lavan sivussa täydessä valmiudessa jo tunteja ennen keikkaa.
- Vaihdon alkaessa talon henkilökunta kytki ensimmäiseksi lavarasiat ja äänijärjestelmän multikaapelit. Lavan sivusta pystyi aloittamaan linjacheckin heti. Vasta omien kanavieni jälkeen alkoi rumputsekki.
- Vein vasta rumputsekin pedaalilaudat paikoilleen ja kytkin lavalla oleviin kaiutinkaappeihin kaapelit.
19:04 - Keikka polkaistaan käyntiin!
Tänään Sveitsissä kaikki on toisin. Olen yksin lavan sivussa ilman vahvistimia ja mahdollisuutta tarkkailla niiden ja langattomien vastaanottimien toimintaa. Asiaa helpottaa se, ettei lavan toisella puolella käytetä enää langattomia. Näen juuri ja juuri kitarastäkin takana olevat langattomien vastaanottimien mittarit, joten ei hassumpi systeemi tämäkään. Ja ehdottomasti kuljetusystävällisempi kuin kuudentoista unitin räkki!
Keikka alkaa pari minuuttia myöhässä, mikä tarkoittaa, että loppukeikasta pitää tarkkailla, ettei aika lopu kesken keikan. Isoilla festivaaleilla yliajalla soittaminen voi tulla kalliiksi. Joku on joskus sanonut, että sakko voi olla jopa 1000€/minuutti. Kannattaa siis jättää löysiä biisilistaan ja satsata ylimääräiset minuutit vaikkapa yleisön huudattamiseen. Olisi tylsää jos se paras biisi jäisi soittamatta laskuvirheen takia.
19:06 - Toimivatko kamat?
Alkukeikka menee laitteiden toimintaa tarkkaillessa. Bändit pistävät festivaaleilla koko maineensa crewinsä käsiin, joiden pitää saada laitteet toimimaan ajallaan olosuhteista riippumatta.
Festivaalit, lainavahvistimet ja juuri lentokoneesta tulleet laitteet luovat yhdistelmän, joka on crewin näkökulmasta kuumottavampi kun voisi uskoakaan. Kukaan ei halua nolata itseään tai asiakastaan festivaaliyleisön tai kollegoiden silmissä.
Voit vain toivoa, että laitteiden sisällä olevat sadat ohuet metallilangat pysyvät kuljetuksen ajan kiinni siellä missä niiden pitääkin. Ei tarvita kuin yksinäinen harottava ohut kuparinpätkä, joka irtoaa muiden joukosta, osuu väärään paikkaan laitteen sisällä ja oikosulkee sen toiminnan.
19:15 - Pulssi tasaantuu
Alun jälkeen virtuaalinen köysi kaulassa löystyy. Kaikki tuntuu toimivan, kierrokset laskevat. On aikaa katsella hieman ympärilleen. Taakseni on ilmestynyt lisää silmäpareja. Keikkojen edetessä lavan sivuun valuu poikkeuksetta hengailijoita katsomaan keikkaa aitiopaikalta. Festivaaleilla tämän asian suhteen ollaan yleensä suvaitsevaisia. Etenkin muiden bändien jäsenet ja teknikot on hyvä toivottaa tervetulleeksi lavan sivuun. Ensi kerralla hengaaja voit olla sinä itse.
19:45 - Purku alkaa kun loppu lähestyy
Kun keikka lähestyy loppuaan, aletaan miettiä, mitä voidaan jo pakata pois. Akustisella kitaralla soitetut kappaleet ovat ohi, joten otan langattoman lähettimen pois päältä, pyyhkäisen soitinta ja laitan sen laukkuunsa. Seuraavaksi pakkaan talkback-mikkini ja kitaranhuoltoalustani. Viritän varasoittimet vielä kerran ja pakkaan viritysmittarini. Keikan viimeisen biisin viimeisessä kertosäkeessä pakkaan varakitarat, oman IEM-kuunteluni ja kuulokkeeni. Vaihdan ne normaaleihin korvatulppiin. Laukut napsahtavat kiinni, ja kun bändi astelee lavalta pois, laitan kitarat suoraan niiden laukkuihin. Valmista.
19:57 - Nopeasti sisään, nopeammin ulos!
Ei se, kuinka nopeasti festareilla päästään lavalle, vaan se, kuinka nopeasti sieltä päästään pois. HIM:n kitarateknikko tulee minua vastaan kun kärrään kamani pois lavan sivusta. Moikkaamme, ja riennän lavalle saattamaan riserit siihen kuntoon, että ne voidaan rullata pois. Riserit puretaan siitä suunnasta mistä kulku lavalle on. Tänään lava puretaan keskeltä, joten rumpuriseri viedään ensimmäisenä. Kaikki käy nopeasti. Pedaalilaudat takaisin riserin päälle, sähkö- ja XLR-johdot irti, viekää pois!
Täsmälleen sama tapahtuu toisella puolella. Parissa minuutissa lava on tyhjä. Viimeistelen oman pakkaukseni lavan takana. Käärin johdot pedaalilautojen sisään, sullon loput johdot räkkeihin ja upotan ne niitä suojaaviin Pelicase -laukkuihin. Hyvin mietitty on jo melkein tehty.
20:04 - Seuraava bändi lavalle
HIM:n riserit tuodaan sisään kovalla tohinalla. Heidän crewinsä on käynyt merkkaamassa lavan jo aikaisemmin, joten paikat löytyvät nopeasti. Sitten vuorossa on rutiininomainen linjacheck.
Bändillä on ollut paketti kasassa jo vuosia. Kauan ennen minun aikaani, ja pitkään sen jälkeen. Nykyään voidaan puhua jo instituutiosta. Homma pysyy toiminnassa, vaikka miehet vaihtuvat. Pitkälti tästä on vastuussa crewin selkäranka, heidän rumputenikkonsa, jalkapalloon fanaattisesti suhtautuva englantilainen ilopilleri.
Poistun lavalta, tällä kertaa lopullisesti, mutta en kiittämättä lavamanageria. Kuin tilauksesta hän kävelee minua rampilla vastaan. Kättelemme, ja saan nähdä vielä kerran hänen hymynsä onnistuneen festivaalivaihdon vakuudeksi.
- Kiitos tästä päivästä, huikkaa harmaahapsu toiselle.
- Ilo on puolellamme. Tulkaa milloin vain uudestaan, lavamanageri vastaa. Miehen silmistä voi nähdä, että hän todella tarkoittaa sanomaansa.
25.6.2014 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Custom Boardsin omistaja ja pitkän linjan kitararoudari.
*****